7.8.2012

The beginning is always the hardest

Heippa kaikille!

Mulla on jo ties kuinka pitkään ollut bloggerissa tämä blogin tynkä odottamassa sitä ensimmäistä postausta. Jostain syystä sitä en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt vihdoin kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja raapustaa tänne jotain tekstiä.



Näin ensimmäisessä postauksessa melko usein bloggaaja esittelee itsensä, joten ehkä mäkin sitten teen näin. Eli olen 17v. neiti, joka tottelee nimeä Sanna. Ulkopuolisen silmissä olen varmaankin ujo ja hiukan sulkeutunut, mutta iloinen ja tutustuessa myös puhelias tyttö, joka omistaa hiukan omalaatuisen huumorintajun ja jonka elämässä on kaikki hyvin. Kovan ulkokuoren alta kuitenkin paljastuu aivan toisenlainen maailma, jota synkentävät niin syömishäiriö, masennus, ahdistus, pelot ja stressi kuin myös erittäin sekavat ajatukset ja sitä myöten sekava elämä. Tästä maailmasta koitan kuitenkin päästä pois ja täyttää sen synkkyyden sillä iloisuudella ja onnellisuudella, jota tuntemattomille esitän.


Kuva
 Blogin tarkoitus ei todellakaan ole olla hirveä angstiblogi (vaikka sellaiselta se varmaan tulee näyttämään), vaan ennen kaikkea paranemiseen ja elämän hyvien puolien löytämiseen. Siitä tulee blogin nimikin, Learning to Fly; opettelen lentämään elämässäni vapaana kuin lintu.


Kuva
 Ihan aluksi kirjoittelen blogiani vain itselleni. Jos joku sattuu tänne eksymään niin olen todella iloinen ja saa jättää kommenttia (vinkvink), mutta ei saa tuomita jos postaan harvoin. Olen sen verran epäaktiivinen päiväkirjan kirjoittaja, joten hyvä jos tännekkään kirjoitan kuukautta useammin. Mutta saa nähdä mitä tapahtuu.

2 kommenttia:

Risuja ja ruusuja, kommentteja ja muita viestejä, mutta asialliseen sävyyn.