Kuulumisia

Heippa!

Keskiviikosta asti oon ollut kotilomalla osastolta. Osastolle mennessäni suunnitelmanahan oli, että olisin siellä 6 viikkoa, mutta sinne tullessani päädyinkin kahden viikon "kriisijaksolle". Tämän jälkeen oltaisiin katsottu miten jatketaan. Tänään olisi ollut (ja se olikin) uloskirjaus, mutta varsinaisesti siis lähdin jo keskiviikkona osaston ylibuukkauksen vuoksi. Normaalisti siellä olisi 12 paikkaa, mutta lähtiessäni meitä nuoria taisi olla peräti 15! Siispä sen päivän aamuvuoron hoitajat päättivät, että mä lähden lomalle ja tulen perjantaina kirjautumaan ulos.


Kuva


Lähtö oli mulle aika shokki: se tuli niin hirveän nopeasti ja todella huonoon aikaan. Syöminen ei edelleen suju ja kouluun en todellakaan jaksaisi vielä mennä, vaikka voimia oonkin saanut kerättyä. Siispä, voitte varmasti uskoa, että olin melko vihainen ja järkyttynyt saapuessani kotiin iltapäivällä. Oon aina ollut tosi huono ottamaan vastaan apua ja luottamaan muihin, mutta osastolla luotin hoitajiin ja yritin antaa heidän auttaa. Mutta he vain käänsivät selkänsä eivätkä antaneetkaan apua, tai ainakin näin musta tuntu. Vastalauseena tähän en syönyt juuri mitään päivän aikana. Kaiken huippu ennen lähtöäni oli, kun osastolla kolme eri hoitajaa yrittivät saada minua syömään lounasta sanomalla, että "se kuuluu sun hoitosuunnitelmaan". Siinä vaiheessa mulla tosiaan ei enää ollut mitään hoitosuunnitelmaa, kun mulle oltiin vähän aikaa sitten kerrottu, että lähtisin osastolta. Siinä he sitten yrittivät noin 40 minuuttia saada mua syömään, mutta mä en tainnut edes koskea haarukkaan.

Kuva

 Mutta tosiaan tänään aamulla oli sitten se uloskirjaus, jossa mua ei kirjattukkaan ulos. Sain kerrankin pidettyä puoleni ja vakuutettua lääkärin ja yhden hoitajan siitä, että mun täytyy päästä takaisin osastolle. Osasto kun tuntuu tällä hetkellä ainoalta keinolta, joka oikeasti voisi auttaa. Siellä kun on aina joku pakottamassa mua syömään ja saan rauhassa levätä ilman suurempaa stressiä. Niinpä päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että menen maanantaina illalla takaisin osastolle, olen sielä toiset kaksi viikkoa ja sitten menisin taas NPSI:hin. Mun mielestä se kuullostaa hyvältä suunnitelmalta (:.

Muuten osasto on ollut ihan okei. Onhan siellä tylsää ja pitää syödä ihan kauheasti ja kaikki on tosi rajoitettua, mutta sain sieltä myös kavereita, siellä on kivoja hoitajia ja innostuin neulomaan. Ja siellä on turvallista olla. En tiedä, olenko ihan seonnut, mutta palaan osastolle ihan innoissani!